6.2.2021 KSML: Kestävä kunta on rakkaudenosoitus tuleville sukupolville

06.02.2021

Katri Savolainen


Miksi jauhaa kestävästä kehityksestä ja kestävän Jyväskylän rakentamisesta?


Kestävä kunta. Mitä se siis oikeasti tarkoittaa? Tiivistetysti sitä, että kulutamme ja elämme tavalla, joka ei syö tulevien sukupolvien hyvinvoinnin edellytyksiä ja että emme tuota omaa hyvinvointiamme heidän kustannuksellaan.
Näin kolmen pienen lapsen äitinä tämä näkökulma on jotenkin itsestään selvä, miten muutenkaan se voisi olla.


Ollakseen kestävä, Jyväskylän on siis oltava niin ekologisesti kestävä, taloudellisesti kestävä kuin sosiaalisesti kestävä.

 

Ilmeisyydestään huolimatta, Jyväskylässä on hämmentävän paljon kohteita, joissa olemme kaukana kestävän kehityksen tavoitteesta.


Ekologisen kestävyyden osalta on paljon tehtävää. Tällä hetkellä me esimerkiksi päästämme ilmaan moninkertaisesti enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin mitä ilmasta sidotaan. 


Myös maankäytössämme otamme niin huonosti huomioon eri eliölajien elinolosuhteita, että populaatioita kuihtuu ja jopa katoaa kiihtyvällä tahdilla alueeltamme.

TALOUTEMME EI tällä hetkellä myöskään ole tasapainossa. Olemme kaupunkina jo pidemmän aikaa kustantaneet menojamme kasvavalla velkarahalla, jonka olemme jättämässä tulevien veronmaksajien harteille.


Ryhtiliikettä on lähdetty tekemään, mutta tässä projektissa voi mennä ojasta allikkoon, ja pitkälle mutapohjaan asti, jos tätä tasapainotusta ei tehdä sosiaalisesti kestävästi.


Sosiaalisesti kestävää ei esimerkiksi ole karsia sellaisista palveluista, jotka aiheuttavat säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta jotka tuovat merkittävästi isomman laskun tai kärsimystä pitkässä juoksussa.
Mm. nykyisten omaishoitajien vapaiden leikkaamisen ja kotihoidon työntekijöiden heikkojen työolojen vuoksi olemme rakentelemassa kuntaamme kestämätöntä hoitajapulaa.


Riskinä on omaishoitajien uupuminen, tai tilanne, jossa emme yksinkertaisesti löydä riittävästi pätevää työvoimaa kotihoitoon. Yli 85-vuotiaiden osuuden ennustetaan kasvavan Keski-Suomessa nykyisestä 7 315 seuraavan 20 vuoden aikana 16 419:een.


Tämä tulee tarkoittamaan valtavaa menonlisäystä nykyiseen, jos heistä suurin osa siirtyy, usein vielä osin vasten tahtoaan, laitosmaiseen hoitoon kotihoidon sijaan.


Oppivelvollisuusiän pidentäminen sosiaalisesti kestävästi puolestaan tarkoittaa mm. riittävän hyvin mitoitettua oppilashuoltoa, sillä juuri he joita uudistuksella yritetään tavoittaa, eli nykyisin opintoja vaille jäävät oppilaat, tulevat tarvitsemaan toimivan tukiverkon ympärilleen.


Sosiaalisesti kestävässä kunnassa minkään ikäryhmän palveluita ei siis kehitetä toisen kustannuksella, vaan kaikenikäisistä kuntalaisista pidetään huolta.


MINUN EI tulisi mieleenikään syödä tänään lasteni tai sinun lastesi huomista lounasta ja jättää heitä nälkäisiksi.


Yhtäläisesti koen, että velvollisuuteni on varmistaa, että asuinkunta, jonne olemme tuoneet heidät asumaan ja elämään, huolehtii että hyvän elämän edellytykset säilyvät myös heille ja heidän mahdollisille lapsilleen.


Eli vastaus kysymykseen, miksi kestävä kunta on minulle niin tärkeä, että siitä kannattaa pitää meteliä: Siksi että rakastan. Ja niin kuin moni muukin asia pienten ihmisten kanssa, tämä kestävän muutoksen tekeminen vaatii kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja ahdistuksenkin sietoa.


Mutta sillä ei ole merkitystä, sillä palkinto lopussa on aina sen arvoinen.


Kirjoittaja on jyväskyläläinen psykologian tohtori, äiti, kuntavaaliehdokas (vihr.).