Tiede tarvitsee puolustajia

15.05.2021
European University Association (EUA) julkaisi eurooppalaisia yliopistojen julkista rahoitusta koskevan raporttinsa toisen osan 14.4.2021. Raportti nosti esiin sen, minkä me tiedemaailman edustajat olemme kokeneet nahoissamme jo pitkään, mutta jonka todellista ymmärrystä minä olen suoraan sanottuna kyllä epäillyt valtakunnan poliitikkojemme keskuudessa.


Suomi halutaan pitää ja nähdä korkean koulutuksen maana ja koulutukseen 'panostaa', mutta käytännössä tieteen tekemistä on hankalotettu niin paljon, että iso osa tutkijoista on joutunut suuntaamaan rajojemme ulkopuolelle tutkimusmyönteisimpiin ympäristöihin. Huippututkimus tarvitsee jatkuvuutta rahoitukseen, jotta se on yleensäkään mahdollista toteuttaa, tutkijat taas säännöllisyyttä palkkoihinsa urapolkumallien muodossa, jotta tutkimustyö voi olla oikeasti vaihtoehto perheen elättämiseen. Ilman tutkimusta meillä ei puolestaan ole laadukasta koulutusta ja osaajia työelämän tarpeisiin.

 

Suomi on leikannut julkista tutkimusrahoitusta vuodesta 2011 alkaen reippaalla kädellä. Vuonna 2019 saimme pienen näennäisen käänteen parempaan, kun nykyinen hallitus nosti yliopistojen rahoitusosuuksia. (Ks. surullinen kuva alta) Tieteentekijöidenliiton arvion mukaan tämä ei kuitenkaan ole helpottanut yliopistojen tilannetta köytännössä lainkaan, sillä 4,3% nosto opiskelijamääriin on syönyt koko lisärahoituksen vaikutuksen. Tämä näkyy myös EUA:n raportissa, jossa todetaan että Suomen yliopistoiden tavoite saavuttaa niiltä odotettu korkeakoulutusaste (50%) on nykyisillä resursseilla kyseenalainen.


Tuoreimmassa kehysriihessä sovittu yli 30 miljoonan leikkaus Akatemian rahoitukseen ei vielä näy näissä tilastoissa, mutta on saanut useimmat meistä tutkijoista haukkomaan henkeä. Ei siksi, että 30 miljoonaa nyt olisi aivan valtavan suuri leikkaus kokonaisuudessaan, mutta se näyttäytyy aivan käsittämättömänä piiskauksena yliopistojen, ja käytännössä meidän tutkijoiden ja lehtorien jo venyteltyyn selkänahkaan. Päällimmäinen ajatukseni myös minulla, kuten monella muullakin, on alkujärkytyksen jälkeen ollut: Nyt riittää! Jyrähdyksiä onkin kuultu monesta suunnasta.
Ne eivät kuitenkaan vie tätä tilannetta eteenpäin. Muutokset vaativat poliittista tahtoa ja toimintaa.


Eilen minulle tarjoutui tilaisuus päästä keskustelemaan niin tästä, kuin monesta muustakin tärkeästä aiheesta Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläisen ja sisäministeri Maria Ohisalon kanssa. Ja huoleni helpottui hetkeksi. Jos nykyisellä tiedeministerillämme on ollut vaikeuksia erottaa sanoja turve ja tiede, niin meidän todellinen tiedeministerimme, Maria Ohisalo, vaikuttaa kyllä näkevän kokonaiskuvan selkeästi ja on sitoutunut edistämään tieteen julkista rahoituspohjaa ja arvostusta. ❤️

Ja tätä työtä me voimme edistää nyt myös yhdessä. Minulle, näin Keski-suomen tieteen ja teknologian Vihreiden (Keski-Viite) varapuheenjohtajana, on todella tärkeää, että vapaa tiederahoitus ja yliopistojen toimintaedellytykset turvataan. Tätä meidän Vihreiden vaikuttajien pitää lähteä nyt ajamaan entistä painokkaammin.

 

Keijoa lainaten :"Tiedediversiteetti on yhteiskuntamme resilienssille yhtä tärkeä kuin biodiversiteetti planeetallemme"